Yliopistolainen
ARTIKKELIT 5/99
Mikko Puttonen

Rakennussuma purkautuu

Yliopisto rakentaa täyttä häkää kaikilla kampuksilla. Uutta uljasta rakennuskantaa nousee ja vanhaa kunnostetaan. Sisäinen muuttoliike kampukselta toiselle käy yhä vilkkaammaksi.


Kirjavarastoluolassa Risto Ylisirkka ja Raimo Ahlqvist tekevät laudoituksia kirjastotalon ja hissikuilun anturavalua varten.

Yliopisto on saanut Toivo Vainiotalon mukaan pitkään odottaa rakennusohjelmansa toteuttamista. Rakentamissumaa on päästy vasta hiljattain purkamaan.

Olemme kallion sisään louhitussa valtavassa luolassa, johon tulevat pääkirjaston kirjavarastot. Katseemme mittaavat maanalaista avaruutta, betonilla vuorattuja kuhmuraisia seiniä ja korkeaa kattoa. Valtaisa tila mykistää kuin suuressa kirkossa.

Tekninen osasto järjesti vappuaattona yliopistolaisille retken maan alle. Saimme selvyyden siitä, mistä keskustakampuksen vavistukset olivat peräisin. Eniten maa järisi, kun tehtiin niin sanottua pilottiluolaa, muutaman metrin korkuista, pitkää onkaloa, josta käsin varsinainen louhinta alkoi. Pilottiluolaa tehtäessä tunkeudutaan umpikallioon, mikä vaatii isoja paukkuja. Lopulta syntyi 20 metriä leveä, 180 metriä pitkä ja 16 metriä korkea halli, jonka sisään rakennetaan vielä talo kirjojen majoittamiseksi.

Vilkas muuttoliike

Kirjaluola on vain yksi esimerkki yliopiston rakennusbuumista, joka on ollut meneillään jo muutaman vuoden ja tulee jatkumaan vuosituhannen vaihteen toiselle puolelle. Nyt keskustassa kuuluvat remontinteon äänet pääkirjastosta ja Heimolan talosta, ja kulttuurien tutkimuksen korttelissa ruvetaan pian kunnostamaan pihapuutarhaa. Viikissä peruskorjataan vanhoja laitosrakennuksia, ja infokeskuksen työt ovat aivan loppusuoralla. Kumpulassa alettiin vuoden alussa rakentaa fysikaalisten tieteiden laitosrakennusta Kumpula kolmosta. Viimein Meilahteen nousee hyvää vauhtia lääketieteellinen tutkimus- ja opetuskeskus Biomedicum, joka on nyt yliopiston ja itse asiassa koko maan suurin yksittäinen rakennushanke.

Ja lisää on luvassa. Kun biolääketieteen laitokset pääsevät muuttamaan Biomedicumiin vuonna 2001, vapautuu Siltavuorenpenkereeltä tiloja, jotka remontoidaan humanistisen tiedekunnan laitoksia varten. Siltavuorenpenkereelle muuttanee muun muassa vieraita kieliä Porthaniasta, josta myös lähtevät maantieteilijät ja meteorologit Kumpula kolmoseen. Näin Porthania tyhjenee, jolloin siellä voidaan näillä näkymin vuonna 2003 aloittaa remontti, jonka valmistuttua talo tulee nähtävästi oikeustieteellisen tiedekunnan käyttöön.

Maa- ja metsätaloustieteellisen tiedekunnan laitosrakennusten remonttien sekä uuden G-talon ja Biokeskus III:n valmistuminen Viikissä tietää taas sitä, että metsätieteilijät muuttavat sinne ja jättävät Metsätalon. Tämä peruskorjataan, minkä jälkeen kasvatustieteellinen tiedekunta saa talosta itselleen yhtenäiset tilat. Eikä tässä ole kaikki: työmaita nousee lähivuosina kaikilla kampuksilla ja monessa kohteessa.

Yli sadan miljoonan hankkeita

Vuoteen 2005 saakka ulottuvan Helsingin yliopiston investointisuunnitelman mukaan rakentamiseen menee arviolta reilu pari miljardia markkaa. Yksin Biomedicumin rakennusbudjetti on 430 miljoonaa markkaa, josta Helsingin yliopiston rahoitusosuus on 135 miljoonaa. Muita yli sadan miljoonan hankkeita suunnitelmassa on seitsemän kappaletta. Uudisrakennuksista Kumpula kolmonen rakennetaan reilulla 150 miljoonalla, ja mittavia remontteja tehdään Haartmaninkatu 3:ssa (130 miljoonaa) sekä Porthaniassa (90 miljoonaa). Vuosiksi 2003-2005 kaavaillaan lisäksi eläinlääketieteellisen tiedekunnan muuttoa Viikkiin, mikä on kahden sadan miljoonan hanke. Vaihtoehtona olisi nykyisten rakennusten peruskorjaus lähes samalla summalla.

Teknisen osaston osastopäällikkö Toivo Vainiotalo myöntää, että yliopiston investointisuunnitelma näyttää "hieman hurjalta". Rakentamissuma on syntynyt pitkän odottelun seurauksena. Uudisrakentamista ohjaava ajatus toiminnan keskittämisestä neljälle kampukselle hahmottui jo 1970-luvun alussa.

- Rakentaminen on viivästynyt paljolti sen takia, että 1970-luvulla perustettiin paljon uusia yliopistoja ja valtiovalta halusi saattaa ne valmiiksi, minkä jälkeen tuli vasta meidän vuoro. Kun Helsingin yliopistosta huolehdittiin vain hyvin vähän, paine kasaantui. Mitä vähemmän tehtiin, sitä enemmän olisi pitänyt tehdä ja nopeasti, Vainiotalo kertoo.

Tilannetta kärjistää hänen mukaansa lisäksi se, että yliopiston tulee yhä enemmän ajatella hallinnollisia ja toiminnallisia rakenteitaan kilpailukyvyn kannalta, mikä aiheuttaa myös tilajärjestelyihin muutospainetta. Toistaiseksi tämä on näkynyt muun muassa siinä, että uudisrakennuksista pyritään tekemään muunneltavia. Etenkin Biomedicum on rakennettu niin, että toiminnallinen uusiutuminen rakennuksen sisällä on mahdollisimman helppoa. Yleensäkin tähdätään siihen, että korjauksia ja parannuksia voitaisiin tehdä tiheämmin ja kevyemmin toimenpitein.

Yhteistyö sujuu

Yliopisto hakee rakennushankkeissaankin yhä useammin kumppaneita ympäröivästä yhteiskunnasta. Viikin tiedepuistoa on kehitetty yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa, ja Biomedicumissa mukana ovat valtion kiinteistölaitos, Hyks, pääkaupunkiseudun kaupungit, yrityksiä ja säätiöitä. Kumpulaankin pyritään saamaan valtion tutkimuslaitoksia, jotka liittyvät siellä olevien yliopistolaitosten toimintaan.

- Yliopiston tavoitteena on toiminnassaan hyödyntää kaikkia mahdollisia synergiaetuja. Rakennusohjelmia laaditaan siten, että fyysiset toimintapuitteet mahdollistavat tällaisen joustavuuden.

Vainiotalo kehuu yhteistyötä Helsingin kaupungin kanssa. Nyt kaupunki katsoo yliopiston hyvinvoinnin olevan osa kaupungin hyvinvointia, mutta näin ei ole ollut aina. - Aiemmin saimme olla kateellisia siitä, miten muut kaupungit suhtautuivat omiin yliopistoihinsa, Vainiotalo muistaa. Toisaalta yliopistokin ottaa nykyään mielellään huomioon kaupungin kannalta tärkeät koulutus- ja tutkimusalat, tuoreimpana esimerkkinä kaupunkitutkimuksen kehittäminen.

Vainiotalon hyllyssä komeilee äskettäin myönnetty pronssinen rakennusalan kehittämispalkinto. Tunnustusta on tullut puurakentamisen kehittämisestä, talotekniikan mallintamisesta ja urakkamuotojen kehittämisestä. Palkinnoista huolimatta, miten tekninen osasto vie läpi rakennusohjelmat, joita katsellessakin tulee hiki? - Meitä on suhteellisen pieni joukko suhteellisen suureen työmäärään nähden, joten koko osasto joutuu tekemään pitkiä päiviä. Toimintoja kehitetään, ettei ainakaan meistä tule estettä investointisuunnitelman toteuttamiselle, Vainiotalo lupaa. o

Biomedicumin kolmesta siivestä kaksi on jo noussut viidenteen kerrokseen. Kuvassa työmaapäällikkö Kari Samuelsson ja teknisen osaston arkkitehti Anna-Maija Haukkavaara.


Rakenteet tehty muutettaviksi

Tavoitteena on ollut muunneltavuus ja monikäyttöisyys, kuvailee teknisen osaston arkkitehti Anna-Maija Haukkavaara Biomedicumia, josta valmistuu vuoden 2000 lopulla kansainvälisestikin mittava lääketieteellisen tutkimuksen ja opetuksen keskus. Meilahden sairaala-alueelle nousevan taloon tulee biolääketieteen laitoksen, Hyksin tutkimuslaboratorioiden, eri tutkimuslaitosten, kuuden tutkimusohjelman ja yritysten käyttöön kaikkiaan noin 22000 neliötä pohjakerroksesta viidenteen kerrokseen.

Rakennuksen kolmeen siipeen jakaantuvat tutkimustilat ovat kuin yhtenäistä makkaraa, jota voi viipaloida sopiviksi paloiksi kulloisenkin käyttäjän tarpeiden mukaan. Pysyvät rakenteet ovat pilareita, palkkeja ja välipohjalaattoja, sen sijaan väliseinien paikkoja voidaan vaihtaa helposti. Väliseinäjärjestelmä koostuu valmiista elementeistä, joita varten on asennukset katoissa ja lattioissa. Työmaapäällikkö Kari Samuelssonin mukaan seiniä voivat siirtää vaikkapa vahtimestarit, kun ovat ensin pari kertaa katsoneet vierestä.

Ilmanvaihtokuilut on keskitetty huoltotilojen yhteyteen, mikä myös helpottaa varsinaisten käyttötilojen muunneltavuutta. Viemärien, veden ja sähkön pääverkot on puolestaan keskitetty tutkimussiipien parvikäytävien kattoon, ja pääverkoista tehdään erikseen vetoja tutkimusalueille. Tätä varten lattioiden alla on erikoisvälipohjalaattoja, joiden vapaaksi jääviin onteloihin voidaan vetää uusia vetoja. - Ajatuksena on, että muutostyöt voidaan tehdä paikallisesti niin, etteivät remontin haitat leviä liian laajalle, Haukkavaara kertoo. Laitteita varten on lisäksi muunneltavat kalusteet.

Muunneltavuus on yleisemminkin trendi laitos- ja toimistorakennuksissa, kun pitää varautua toiminnan nopeisiin muutoksiin ja rakennuksen käyttäjien vaihdoksiin. Biomedicumissakin voi vallita kiivas muutostahti: tutkimusohjelmat kilpailevat joka viides vuosi niille varatuista 5000 neliön tiloista. o

Suitian kartanon ikkunapuitteet ja ovet irrotettiin ja vietiin erilliseen verstaaseen maalattaviksi. - Perinnemaaleilla maalattaessa virheet näkyvät helposti, kertoo kirvesmies Jaakko Hyttinen, joka on mukana Karjaan kurssikeskuksen restaurointikurssilla.


Flemingien suvulta yliopistolle

Tämä on sitä August Wreden makua, hymyilee arkkitehti Merja Härö, kun katselemme krumeluurista, valkoista uusrokokookakluunia Suitian kartanon yläkerrassa. Rakennuksen remontti on pian valmis ja tilat pitkälti palautettu Wreden-aikaiseen asuunsa. Härö on toiminut restauroinnin pääsuunnittelijana, ja hanke on toteutettu museoviraston ohjauksessa.

Vapaaherra August Wrede oli 1500-luvulta peräsin olevan kartanolinnan viimeinen yksityinen omistaja, ja hän teki siihen 1800-luvun lopulla suuria "entisöiviä" muutoksia. Wrede halusi palauttaa rakennukselle "alkuperäisen" myöhäiskeskiaikaisen ilmeen ja keksi laitattaa muun muassa kartanon ulkomuotoa hallitsevat porraspäädyt, suipot ikkuna- ja oviaukot sekä tornin.

Rakennus päätyi yliopiston opetus- ja tutkimustilan haltuun vuonna 1975, ja se on ollut huonon kunnon vuoksi käyttämättömänä vuodesta 1986. Remontin jälkeen kartanolinna tulee koulutus-, kokous- ja seminaarikäyttöön. Siellä voidaan järjestää myös juhla- ja edustustilaisuuksia. Tähän tarkoitukseen sopii esimerkiksi ritarisali, jonka holvaus on peräisin 1500-luvulta ja jota komistaa upeasti kaiverrettu viime vuosisadan paneeli.

Entisöintityössä on omat niksinsä. Kartanon vaiheet selvitettiin vanhoista asiakirjoista ja valokuvista, ja rakenteet inventoitiin. Vuonna 1991 valmistui restaurointisuunnitelma, jossa talo päätettiin entisöidä Wreden aikaiseen asuun. Entisöinnin pohjaksi olisi voitu teoriassa ottaa myös varhaisempi 1760- tai peräti 1540-luvun asu, mutta se olisi vaatinut hyvin suuria muutoksia rakennuksen nykymuotoon, eikä rakennuksen näistä vaiheista olisi ollut tarkkaa tietoa käytettävissäkään. Varojen puutteen takia kesti vuosia, ennen kuin sisätiloja päästiin lopulta korjaamaan julkisivujen ja katon kunnostuksen jälkeen.

- Varsinaisen restaurointityön ovat huolella tehneet Karjaan kurssikeskuksen työllisyyskurssilaiset, Härö kehuu.

Kaikki kurssilaiset ovat ennestään rakentamisen ammattilaisia. Työn aikana heidän on kuitenkin täytynyt opetella käyttämään perinteisiä rakennusaineita, kuten hautakalkkia, kalkkikivirouhetta sekä tempera- ja pellavaöljymaaleja, joita käytettiin myös 1500-luvulla. o

Sisältö

Yhteystiedot