Yliopistolainen
ARTIKKELIT 4/98

Ammattiylpeyden ja markkinavoimien motivoima moraali

Ammattietiikan opetuksen tarkoitus ei ole kasvattaa "hyviä ihmisiä", vaan antaa ammatillisia valmiuksia.

Klaus Helkaman mukaan asiantuntijuuden etiikka vaatii erityistä valmennusta.

- Korkeakouluilla harvoin on erityistä henkilöstöjohtamisen strategiaa, mikä saattaisi selkiyttää tilannetta, kun ongelmia ilmenee, Sinikka Vanhala toteaa.

Usein suurempi ongelma kuin varsinainen "väärä" tai epäeettinen toiminta, on välinpitämättömyys, silmien sulkeminen tai se, ettei eettisesti arveluttavaa toimintaa yksinkertaisesti tunnisteta, professori Klaus Helkama toteaa ja korostaa ammattieettisen herkkyyden valmentamisen tärkeyttä.

Minnesotan yliopistossa on kehitetty systemaattinen ammattietiikan opetusohjelma, jota on sovellettu erityisesti hammaslääkäreiden opetukseen. Opiskelun eri vaiheissa käydään jokin ammattietiikan osa-alue kysymys perusteellisesti läpi. Esimerkiksi kolmantena opiskeluvuonna keskitytään eettisen herkkyyden kehittämiseen, millä tarkoitetaan kykyä tulkita ammattieettistä koodistoa käytännön hoitotyössä. Suorituksia arvioidaan järjestelmällisesti ja jokainen saa henkilökohtaista palautetta.

- Varsinkin ammattietiikasta puhuttaessa on tärkeää, että asiaa lähestytään mahdollisimman konkreettisesti. Ammattieettisiä kysymyksiä ei kannata opettaa pelkästään teoreettisesti. Tehokkaimmin oppiminen tapahtuu, jos asiasta on kertomassa työelämässä eettisten ongelmien kanssa painiva henkilö. Tällöin oppimismotivaatiota lisää paitsi konkreettisuus, myös samastuminen arvostettuun alan ammattilaiseen, Helkama painottaa.

Minnesotan mallissa opetus on sidottu "hyvän hammaslääkärin" ammatti-identiteettiin, näin opiskelijoille syntyy selkeä motivaatio paneutua asiaan. Kun henkilön ammatti-identiteetti on vahva, hän haluaa yleensä myös pitää yllä moraalisesti ja eettisesti kestävää toimintaa. Tällöin myös motiivi ja herkkyys tarttua eettisiin kysymyksiin on suuri.

Periaatteelliset käsityönopettajat

"Vaatetus kuluttaa maapallon energiavaroja. Säästäväisyys, toimintaympäristön huolto ja materiaalien uusiokäyttö tulee huomioida vaatteiden valmistuksessa. Tutkimuksessa ja tuotekehityksessä ideoiden alkuperä ja lähteet on tuotava rehellisesti esiin ja huolehdittava tekijänoikeussuojan toteutumisesta." Ennen työelämään astumista jokainen yliopistolta valmistuva käsityönopettaja tutustuu näihin eettisiin periaatteisiin.

Helsingin yliopiston, kauppakorkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun projekti ammattieettisen opetuksen kehittämiseksi käynnistyi loppuvuodesta 1995. Aluksi kartoitettiin etiikan opetus kolmessa korkeakoulussa.

Ainakin perusteellisen kyselyyn vastaamisen perusteella yliopiston käsityönopettajan koulutusohjelma kunnostautui ylitse muiden: eettisiin kysymyksiin tunnettiin kiinnostusta ja niitä opetettiin perusteellisesti. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että juristeilta ei kyselyyn tullut yhtään vastausta. Yliopistossa ammattieettistä opetusta tunnuttiinkin antavan melko satunnaisesti, silloin kun se muuhun opetukseen soveltuu.

Valtaa muttei vastuuta

- Tarkoitus ei ole kasvattaa "hyviä ihmisiä", vaan antaa ammatillisia valmiuksia, Helkama kiteyttää yliopiston etiikan opetuksen tavoitteen.

Lääkärin tai juristin ammattietiikka on vielä maallikonkin käsitettävissä, mutta mistä muotoutuu mitä erilaisimpiin ammatteihin valmistuvien valtiotieteilijöiden tai humanistien etiikka. Kun yliopistosta tai muusta korkeakoulusta hankittu koulutus ei välttämättä tähtää suppeaan ammattiin, on motivaatio haettava muualta. - Yliopistossa opetettavan etiikan lähtökohdaksi voidaankin ottaa asiantuntijan rooli. Useat täältä valmistuvat päätyvät erityyppisiin asiantuntija- ja konsultointitehtäviin. Asiantuntija on henkilö, jolla usein on suhteellisen paljon valtaa, mutta ei vastuuta eli hän harvoin tekee varsinaisia päätöksiä, Helkama muistuttaa.

Perinteisesti moraalinen toiminta on yhdistetty ajatukseen houkutuksen vastustamisesta: tiedetään miten toimia oikein, mutta joko taloudellinen hyöty tai välinpitämättömyys houkuttelevat toimimaan väärin.

Nyt yhtä selkeää eettistä koodistoa ei välttämättä löydy. Jatkuvasti muuttuva tilanne tai toimintaympäristö on pitkäjänteisen eettisen toiminnan kannalta raskas. Tällöin joudutaan jatkuvasti punnitsemaan ja vertailemaan keskenään erilaisia eettisiä vaihtoehtoehtoja, koska yksiselitteistä "oikeaa" ei välttämättä ole olemassa. Tästä hyvä esimerkki on tietotekniikka, jossa tekniikka pyyhältää edellä ja toimintakulttuuri muokkautuu perässä.

- Aiemmin toimintaa ohjasi perinne, mutta nyt toiminta ohjautuu ja sille haetaan oikeutusta asiantuntijuudesta eli siitä, että joku tietää miten toimitaan oikein. Tällöin tarvitaan erityistä vastuullisuutta. Asiantuntijan onkin paitsi itse toimittava ammattieettisesti kestävästi myös kyettävä punnitsemaan oman toimintansa vaikutuksia. Kuka vastaa siitä, että hänen antamansa tieto ymmärretään oikein tai sitä sovelletaan oikein? Entä kuinka suuri riski syntyy, jos asiantuntijan ohjeita käytetään suorastaan väärin, Helkama miettii.

Asiantuntijuuuden etiikkaa on myös kyky vastustaa sosiaalisia paineita. Mitä eettisesti uskottavampi tutkija tai asiantuntija on sitä, parempi on hänen markkina-arvonsa. Näin myös työmarkkinat määrittelevät ja vahvistavat ammattieettistä normistoa.

Etiikka imago-tekijänä

Työelämän 1990-luvun myllerrykset ovat haastaneet ammattieettisen normiston perusteellisesti. Esimerkiksi ns. "pätkätöiden" eli lyhyiden työsuhteiden etiikka puhuttaa.

- Väitetään usein, että on sukupolvikysymys kuinka ihmiset sopeutuvat lyhyisiin työsuhteisiin. Voi kuitenkin olla, että nuoren elämäntilanteeseen lyhyemmät työsuhteet sopivat, mutta myöhemmin ihmiset kaipaavat jatkuvuutta. Nyt tehdään työvoimalla kokeiluja, joiden seuraukset eivät ole tiedossa, henkilöstöjohtamiseen perehtynyt tutkija Sinikka Vanhala Helsingin kauppakorkeakoulusta määrittelee.

Työelämään liittyvät eettiset kysymykset huomioidaan yrityksissä helpommin, jos niillä on markkina-arvoa. Jos yritys kertoo noudattavansa esimerkiksi tasa-arvoperiaatetta tai ottavansa huomioon työntekijöidensä hyvinvoinnin, sen imago asiakkaiden silmissä nousee. Se tekee yrityksestä houkuttelevan myös potentiaalisten uusien työntekijöiden silmissä. Eettisestä toiminnasta on tulossa markkinointivaltti siinä, missä ympäristöystävällisyydestäkin.

Laman aikana kysymys eettisistä periaatteista nousi esille massiivisten irtisanomisten yhteydessä. Tällöin kumoutui aiemmin noudatettu eettinen ohjenuora ns. "senioriteetti-periaate" eli vanhempien työntekijöiden etuoikeus pitää työpaikkansa suhteessa myöhemmin tulleisiin. Nyt nuori menee vanhemman ohi, eikä siinä nähdä ongelmaa.

Ongelmallinen johdettava

Toinen nykypäivän työelämän eettinen ongelma on " työvoiman ryöstöviljely" eli työntekijöillä teetetään töitä yli sietokyvyn. - Tällainen tilanne purkautuu uupumuksena ja esimerkiksi työpaikkakiusaamisena. Ruotsissa on arvioitu, että vuosittain työpaikkakiusaamisen takia tehdään satoja itsemurhia. Mielestäni on eettisesti vastuutonta olla puuttumatta tämäntyyppisiin ongelmiin. Aniharva johtaja on mitenkään systemaattisesti tutustunut johtamisen etiikkaan. Arjessa eteen tulevat tilanteet ovatkin usein sellaisia, että niihin ei yksiselitteistä eettisesti oikeaa ratkaisua löydy. Tällöin kuitenkin voisi ajatella, että eettistä toimintaa olisi asioiden julkituominen ja mahdollisimman avoin ja rehellinen käsittely, Vanhala toteaa.

Korkeakouluissa tilanne on henkilöstöjohtamisen etiikan kannalta erityisen vaikea ja haastava. Työntekijät ovat usein lähtökohtaisesti kilpailutilanteessa: siinä missä yrityksissä vaaditaan työntekijöitä puhaltamaan yhteiseen hiileen, korkeakoulujen työyhteisössä kilpaillaan samoista viroista, työsuhteista tai rahoista.

Korkeakoulujen ongelma on myös, että niillä harvoin jos koskaan on erityistä henkilöstöjohtamisen strategiaa. Vanhala määrittelee korkeakoulumaailman työpaikkana melko vaikeaksi, sillä roolit vaihtuvat nopeasti: yhtenä hetkenä kollegasi istuu komiteassa arvioimassa työtäsi ja toisena kilpailee samasta apurahasta.

Työntekijöiden hyvinvointi vaikuttaa tulokseen, mutta se on vaikeasti mitattavissa. Henkilöstökustannuksia on hyvin helppo laskea, mutta tuottoja paljon vaikeampi. Esimerkiksi jonkin henkilöstön kehittämishankkeen kustannukset voidaan laskea suhteellisen helposti, mutta tuotot ilmenevät usein pitkällä aikavälillä tai välillisinä vaikutuksina. - Korkeakouluissa tilanne on sikäli mielenkiintoinen, että niiden tulos perustuu melko puhtaasti inhimilliseen osaamiseen, mutta tästä voimavarasta tai "resurssista" pidetään kuitenkin melko huonosti huolta, Vanhala moittii. o

Maarit Puttonen

Sisällysluettelo

Yhteystiedot